Yön pimeillä tunneilla päätin, että aloitamme talliporukan kanssa päiväkirjan kirjoittamisen Riiviöiden arjesta. Julkisesti. Kyllä, teille kaikille nähtäväksi. Arkemme tallilla on toisinaan jännittävämpää kuin kaksi jaksoa Kaunareita putkeen, mutta tämä on tietysti ihan katsojasta (tai tässä tapauksessa lukijasta) kiinni. Koitamme kirjoitella tarinoita teidän nähtäville mahdollisimman usein, erityisesti silloin, kun on jokin hyvä syy juoruilla tai purkaa ketutusta.
Kirjoittaja: tallin omistaja
Maaliskuu on sujunut suhteellisen tasaisissa tunnelmissa. Meille ei ole muuttanut uusia hevosia juurikaan, mutta jokunen kasvatti on syntynyt. Ei sen kummempaa. Arki rullailee eteenpäin, hevoset kisaavat milloin kisaavat ja niin edelleen. Henkilökunnan kanssa kuitenkin saadaan olla helisemässä. Välillä mietin, millaisen apinalauman olenkaan palkannut lorvailemaan tallissani. Viime viikolla meillä aloitti uusi poika, Joni. En tiedä mistä pirusta tuokin kakara on tänne tullut, mutta sain työkkäristä anelevan pyynnön siitä, että minun pitäisi ottaa joku reipas nuori mies korjailemaan lahoavaa tallia. En mä sen kummemmin jaksanut asiaa miettiä, kun poika tulee työmarkkinatuella hommiin. Maanantaina räkäposki talsi paikalle puoli tuntia myöhässä, tumppasi röökinsä keskelle pihaa ja kysyi "Mihin aikaan on ruokis?" Tiesin tästä hetkestä alkaen, että olin tehnyt virheen. Suuren virheen. Onneks mulla on Johan. Lampaantissiksi kutsuttu mies, joka ei uskalla sanoa edes mulle "ei" silloinkaan, kun haluan ostaa lisää hevosia, vaikka talli on jo valmiiksi täynnä ylipaikkoja myöten. Tulisin siis olemaan yksin tämän teinipojankoltiaisen kouluttamisen kanssa.
Kun poika oli passitettu lähestulkoon niskaperse-otteella korjailemaan oritallin riekaleiksi potkittuja karsinoiden ovia, päätin itse hengähtää. Istuin kansliaan, otin kupin teetä kätösiini ja hengitin syvään - ehkä noin viisi sekuntia, kunnes Sofia juoksi kälättämään ärsyttävällä kanankitinällään mun viereen. "Juli, Juli! Kuka toi uus poika on? Onks se joku sun tuttu? Sukulainen? Vai onks se jotain sukuu Johanille? Mikä sen nimi on? Onks se minkä ikänen? Kauanko se on täällä? Mitä se tekee, tai siis mikä on sen työnimike?" Painoin pääni kämmeniin ja huokaisin syvään. "Se on Joni, mene itse kysymään loput. Eiks sulla oo töitä?" Vastasin lopulta huojentuneesti. Sofia hiljeni sadasosasekunnissa ja karkasi paikalta kuin aropupu. Muikkeli selkeästi luisti taas hommistaan, mutta eipä se jaksanut tällä hetkellä kiinnostaa, kunhan hevosilla on ruokaa ja ne on ulkona.
Päivän aikana tää nimeltä mainitsematon jäbä sai korjattua tasan yhden karsinan saranat. Johanin mukaan hän bongaili miehenalkua lähinnä juttelemassa Sofian kanssa, tai vaihtoehtoisesti houkuttelemassa Aaroa ja Panua röökille, mutta olkoon tämä sallittua ensimmäisen päivän kunniaksi. Virhe. En tiedä miten enää ikinä saan valettua häneen selkärankaa, mutta päivä kerrallaan ja siihen tahtiin. Ainakin Sofia tuntuu olevan onnellinen ja taitaa vihdoin unohtaa haikailunsa Aaron perään, liekö se sitten parempi vai huonompi asia.
Nyt Johan jo huuteleekin yöpuulle. Seuraavaan kertaan siis, heido!
- Juli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti